A SHOP...AND SATURDAY FEELINGS!
Olen viettänyt ihanan vapaapäivän kotona! Ilma ollut harmaana mutta kynttilätunnelmaa laitoin jo aamusta...Hymyillen muistelen eilistä päivää puodissani jonka sain viettää positiivisten ja iloisten ihmisten seurassa. Iltapäivällä paikalle tupsahti pirteä rouvahenkilö, isoäiti joka tuli sovittamaan pellavatunikaa jollaisen hänen ystävätärkin oli ostanut. Hänen lähdettyään uusi tunika päällänsä, soitti hän minulle kun olin puotia sulkemassa ja kertoi lähtevänsä seuraavana päivänä kyläilemään lastenlasten perheiden luona. Puotiin oli jäänyt ihanuuksia, jotka jäivät mieleen lahjaideoiksi. Niinpä tarjouduin tuomaan hänelle ne kotiinlähtiessäni ja pakkasin suurella sydämellä lastenlasten ja perheiden tuliaiset kauniisiin pakkauksiin...Rouva odotti minua ja oli iloinen saamastaan palvelusta ja sain häneltä lahjaksi mitä kauneimmat valkoiset itsekudotut villasukat, jotka ovat olleet jalassani eilisestä lähtien!
Ei kuulosta työltä, vai mitä! Saan nauttia työssäni ihanista ja kiitollisista asiakkaista, miten olenkaan onnekas? Jo 10-vuotta pikkuyrittäjänä, joka oli haaveeni jo pikkutytöstä...silloin lempileikkini oli PUTIIKKI jossa järkkäilin hyllyjä ja myin asiakkaille. Toinen intohimoni oli Barbit ja niiden tukanlaitto, olin rohkea-en tyytynyt pelkästään kampailemaan hiuksia vaan värjäsin tusseilla, leikkasin ja tein mitä hurjempia fantasiakampauksia. Siitä tulikin toinen kutsumusammattini, kampaaja!
Puodin tunnelma on kovin kuvissa aika "hopeainen" ennenkuin muuttuu Joulupuodiksi! Kävijät ovatkin aistineet tunnelman jo aika jouluisaksi, sillä pyrin pitämään yllä tuikkivaa kynttilänvaloa...
Kotona on tänään leivottu ja laiteltu ruokaa, kodinhoitohuoneen valtaisa pyykkipino-urakka on vielä hieman laiskasti "vaiheessa". Pikkuveli on jo pyytänyt useasti minua leipomaan hänen kanssaan mokkapaloja, joita hän leipoikin koulussa kotitalous-tunnilla.
Hauska K-Raudasta ostamani valosarja odotti vielä paketissa avaamista ja ihan hauskalta se näyttääkin näin naulakossa!
Mökin naapureilta saadut suppilovahverot paistettiin kastikkeeksi, ihania metsän aarteita!
Ja keittokirja kaivettiin esiin leipomisurakkaa varten. Olen saanut tämän leivontakirjan äidiltäni kun muutin pois kotoa 17-vuotiaana omaan ensimmäiseen kotiini. Silloin riitti opeteltavaa kun piti aloittaa ihan perunankeitto-ohjeista liikkeelle. HUH!
Omat halihauvamme asemissa olohuoneen puolella kun meillä kokataan, tiivis tuijotus kertoo valmiuksista syöksyä nuolemaan kattiloita tai muita tippuvia herkkupaloja...
Tämän lauantai yritän painaa mieleeni, sillä isoksi kasvaneet pojat ovat olleet selvästi mielissään äidin kiireettömästä läsnäolosta. Olen saanut karhunhaleja sohvalla sekä silitellä poikieni tukkaa, poskia...Jokseensakin tiedostan, että viimeisiä vuosia tässä elellään niin että pojat vielä lapsia ja meidän kanssamme täällä kotona. Niin äkkiä nämä vuodet vierivät!
Ta-daa! Pikkuvelin herkkupellillinen valmiina, pojilla kaveri meillä viikonlopun...eiköhän tuo ihanuus äkkiä häviä suihin!
Ulkona pistäytyessäni oli aurinko hetken esillä, napsaisin kuvan talostamme!
PS. VIELÄ EHDITTE OSALLISTUA ARVONTAAN,KTS. EDELLINEN POSTAUS!
Lauantai-terkuin, PIA