Eilen nauroin, tänään itkin...näin se elämä menee, yhtä tunteiden vuoristorataa. Tänään saatoimme haudan lepoon rakkaan vaarin, appiukon ja mieheni isän. Suvun vanhin, klaanin suuri johtaja on poissa...
Autioilta tuntuu rannat rakkaan saaristomökin, yksi puuttuu joukosta. Täällä hän lapsena kasvoi ja varttui, keskellä suuren lapsilauman...kalastajaperheen pikkutorpassa. Sielultaan ja tavoiltaan sitkeä saaristolainen, kalastaja, luonnon ja eläinten ystävä.
Sytytimme kynttilät häntä muistellen...hänen lukuisat tarinat elävät seuraaville sukupolville, kertoen elettyä elämää. Mahtava tarinankertoja, huumorimies, kiltti isä, puoliso ja herrasmies joka jaksoi kuunnella, muistaa ja ymmärtää lähimmäisiään...
Sateisena lauantaina rauhoituimme kaiken aherruksen keskellä, pysähdyimme ja kokoonnuimme yhteisen surun ja ikävän yhdistäessä meidät...
Kunnioittaen, PIA
*click*
5 kommenttia:
Otan osaa suureen suruunne :(
Otan osaa. On aina vaikea luopua rakkaasta läheisestä :(
Nyt lensi tipat kahvikuppiin.
Älyttömän surullista :(
Otan osaa..Toivottavasti hän sai elää rikkaan ja onnellisen elämän.
Hei Naiset!
Kiitos myötätunnosta! Hän oli positiivinen ihminen, pitkä, hyvä elämä...Terkuin, PIA
Lähetä kommentti