ÄIDEISTÄ...

Aamulla on äitienpäivä, ja mikään ei ole varmempaa kuin silmäpussini tämän yöllisen blogisession jäljiltä!
Kuulun niihin äiteihin, joka päästää miehen ja lapset helpolla lahjojen ja rituaalien suhteen. Lahjan olen hankkinut jo etukäteen, sillä raaskin "syödä kuormasta" nämä ihanat mustat Calout, jotka juuri saapuivat Shoppiin. Raaskin juuri siksikin, että minulle mahtuu 36 numero ja ne koot jäävät yleensä helposti myymättä.
Tarkkasilmäisimmät teistä (ja olettehan te) huomaavat jalassani myös jotain uutta, nimittäin koekäytössäni olevat pellavamameluukit pitsisomistein tulevaa BY PIA´S Vintage-mallistoa varten.

Olen tavallisen ja vaatimattoman perheen vanhin tytär, ja tyttäristä omapäisin jota vanhemmat yrittivät tiukalla kurilla laittaa "ruotuun". Äitini oli perhepäivähoitaja ja sain kasvaa kotona turvallisesti äidin, isän ja mummojen huomassa. Koulu ei maistunut, ei edes alkuun ja äitini sai aina kuulla opettajilta olevani näsäviisas ja uhitteleva ja häiritsevän tunnilla. Olin ns. poikatyttö, joka pihalla tunkeutui poikien leikkeihin ja urheiluun, tyttöjen kanssa tulin hyvin toimeen ja sosiaalisesti ei minulla ongelmia ollutkaan.

Piirtäminen oli intohimoni, prinsessapukuleikit ja barbien stailaaminen lempileikkini. Samoin oma Putiikki-leikki, jossa leikin kauppiasta. Kaverit saivat olla asiakkaita tai työntekijöitäni, kunnes hermostuivat pomotteluuni ja lähtivät ovet paukkuen kotiinsa. Nyt kun muistelen kaikkea tätä, lähinnä huvittuneesti totean ympyrän sulkeutuneen! Vanhempani tuskailivat hetkittäin, mitä tästä pienestä pippurisesta tytöstä tulee jolle ei koulu maistu ja auktoriteetit ei pure,-)

Sisimmissäni olin haaveilija, joka haaveili isona tekevänsä hienoja juttuja...kaikesta lannituksesta huolimatta!
Sain kuulla huutia kotoa ja milloin miltäkin taholta, siihen aikaan ei ollut tapana lapsia kehua...kun luultiin kenties, että heistä tulee ylpeitä. Tiedän, että moni teistä nyökyttelee juuri nyt...ja valitettavan moni on siksi lannistunutkin!

Äitinä olen joutunut tiukille poikieni ollessa pieniä, yövalvomiset, koliikit, korvatulehdukset, avioero, yrittäjyys ja poikien puolentoistavuoden ikäerolla arki oli sellaista energisten veljesten nahistelua ja sohvilla hyppimistä!
Lähdin kotoa pois jo kovin nuorena, 16-vuotiaana. Työnteon koulun ohella aloitin jo 14-vuotiaana, tavoitteenani mahdollisimman pian ITSENÄISYYS! 18-vuotiaana olin jo asuntovelallinen, lukio-opintojen loppusuoralla ja kaiken maksoin itse yhdessä poikaystäväni kanssa (poikien isä) tehden työtä illat, viikonloput, vaput ja uudetvuodet silloin kun muut ikäiseni bailasivat. Ylioppilasjuhlat järjestin itse kodissamme, jonne vieraaksi tuli vanhempani ja sukulaiset. 

Omat poikani ovat kasvattaneet minua elämässä eniten; omapäinen ja pippurinen nuori äiti joutui toteamaan heidän kanssaan että asiat, menemiset, tekemiset tai tapahtumat eivät aina mene niinkuin itse olisi suunnitellut tai halunnut. Ja arjessa jouduin kokemaan hetkittäin olevani neuvoton. Mikään työ maailmassa ei ole niin haastavaa kuin lasten kasvattaminen. Mutta usko lapsiisi, itseesi ja pärjäämiseen ei saa koskaan horjua!
Olen viljellyt pojille pienestä pitäen vuorotellen EI, ÄLÄ-sanaa (todella paljon) ja toisaalta kertonut heidän olevan hyviä poikia, joista tiedän tulevan hienoja miehiä joista äiti on ylpeä! Olen pyrkinyt sitomaan kannustukseni hetkiin, jotka eivät viittaa mihinkään suorituksiin, koulu tai-urheilumenestykseen vaan ihan yleisesti heille arvostuksen eleenäni.

Halusin tällä tunnustuksella lohduttaa ja haastaa meidät äidit uskomaan positiivisesti lapsiimme, myös siihen perheen kiukkupussi-jääräpäähän joka yleensä jokaisesta sisaruskatraasta löytyy. Esim. huono koulumenestys ei sinetöi mitään mahdollisuuksia, tänäpäivänäkään! Meiltä kaikilta voi löytyä vahvuuksia, jotka puhkeavat kukkaan vasta myöhemmin, aikuisena...
En ole mikään sosiaalipsykologi, enkä varmasti esimerkillinen äitikään mutta koen tämän aiheen olevan sydäntäni lähellä, näin äitienpäivänä! Kiitos, kun jaksoitte lukea!

PSSST! Tällainen hortensiapuska tai valkovuokot ois ihan kiva saada lahjaksi...

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE! T. PIA