Joulu ilman hössötystä, alan pikkuhiljaa oppia lajin...Poikamme ovat siinä iässä, että he toimivat hyvänä esimerkkinä meille vanhemmille kuinka elämä otetaan rennosti (välillä raivostuttavan rennosti,-). Lahjarumba hoitui pehmeillä paketeilla, arvatenkin lähimmäiset olivat toivoneet pellavaisia BY PIA´S ihanuuksia. Poikien lahjoja varten yksi elektroniikka-myymälä piti kokea, mutta muuten lahjojen määrä on rauhoittunut lelu-iän jäätyä taakse. Joulumieli täytyi tänä vuonna oikein hakea, kaatosateet ja viheriöivät nurmikot ei ainakaan ruokkineet mielikuvaa joulumaisemasta. Joulusiivous ja ylenpalttinen ruualla mässäyskään ei oikein nappaa...Ehkä tiedostan levon olevan paikallaan, omasta kodista ja perheestä nauttien, pysähtyen hetkeksi paikalleen ilman aikatauluja tai suorituksia.
Joulumieltäni on vakavoittanut myös kovasti sukulaisteni ja tuttaviemme rankat elämäntilanteet; lapsilla vakavia sairauksia, päihdeongelmia, köyhyyttä, kuolemanpelkoa...Elämässä ei todellakaan saa ansionsa mukaan.
Jouluaaton traditioksemme kuuluu yöllinen messu, Joulukirkko Espoon vanhassa Tuomiokirkossa johon huipentuu aaton vietto. Ikivanha kivikirkko holvikaarineen yövalaistuksessa ja tuhansien tuikkivien kynttilöiden meri ympäröivällä hautausmaalla on vaikuttava näky. Ja täyteen tupattu kirkko tiivistää joulu juhlallisen tunnelman ja merkityksen. Kauniisti koristeltu alttari seimiasetelmineen ja ihmiskuoron yhteislaulu rakkaiden jouluvirsien soidessa viimeisteli sen: JOULUMIELEN!
Terkuin, PIA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti