www.bypias.com

www.bypias.com

1. marraskuuta 2011

Rakas Rassimme-in memorium

Olemme surun musertamia!


En juuri kyyneliltäni näe kirjoittaa...Rakas Rassi-vanhuksemme nukkui pois aamulla käsivarsilleni!
Mikä murhe, juuri tässä hetkessä ikävän tunne on niin valtava että se tuntuu saavan minut järjiltäni...


Äkillinen sairauskohtaus kaatoi vanhan vaarin muutamaa päivää ennen 13-vuoden ikää. Emme unohda sinua ikinä! Ja juniorimme Reksi jäi nyt ilman lempeää isoisää, laumakaveria ja johtajaa. (Vas.Reksi ja oik.Rassi)


Rassi oli tyyni, iloinen ja lempeä Australianterrieri, joka rakasti kesiä mökillä luonnon helmassa ja vapaana. Rassi tuli perheeseemme 5-vuotiaana Kirsi-kasvattajalta. Olimme varanneet pennun seuraavasta poikueesta ja menimme tapaamaan Kirsiä koiranäyttelyyn Orimattilaan kun siellä kohtasimme Rassin, SE oli rakkautta ensisilmäyksellä. En saanut Rassia mielestäni ja jonkun ajan kuluttua meille tulikin Rassi pennun sijaan. Rassi opetti meille kuinka olla koiranomistajia, olemme ikuisesti kiitollisia Rassille. Kuinka paljon rakkautta, hellyyttä, kiitollisia katseita ja iloa saimme!


Kuinka kauan tämä ikävä ja itku kestääkään? Juuri tällä hetkellä ei millään muulla ole merkitystä kuin perheellämme ja surulla, joka talossamme asuu...Olen kiitollinen vertaistuesta jota löytyy niin monilta, jotka ovat rakkaan lemmikkinsä/perheenjäsenensä menettäneet!

Rassia kaivaten: Koko Perheemme sekä Juniori-Reksi

25 kommenttia:

mimon mami kirjoitti...

Osanottoni ja halaukset!

Riikka kirjoitti...

Lepää rauhassa Rassi!

BY PIA`S kirjoitti...

Hei!
Kiitos myötätunnosta...
Suruterkuin, PIA

Titti kirjoitti...

♥ ♥

Johanna kirjoitti...

Osanotot aktiivilukijalta joka harvoin kommentoi. Voin hyvin ymmärtää surusi, voimia.

Mia kirjoitti...

Osanotto ja voimia!

Krista/Sisustus Villa Blanco kirjoitti...

Valitettavasti tuo on tuttu tunnetila myös meillä, tapahtunut vuosia sitten ja vieläkin tulee kyyneleet silmiin kun koiraa muistellaan.
Onneksi saitte kokea yhteisen taipaleen Rassin kanssa ja hänellä oli varmasti maailman paras perhe hänelle :)
Isoja haleja teille kaikille, antakaa itkun tulla kunnolla se hetken aina helpottaa...

Maanvaiva kirjoitti...

Voi pientä!! ;(
Otan osaa!! <3

Mervi kirjoitti...

Ymmarran niin tosi hyvin tuon tuskan. Elokuun lopulla menetimme oman lemmikkimme, ja kyyneleet tuli silmiin viela pitkaan sen jalkeen.
Tuska kuitenkin muuttui pikkuhiljaa kevyemmaksi kestaa ja eilenkin kun nain telkkarissa samanlaisen kisun, pystyin jo nauramaan ja muistelemaan Ottoamme ilman kyyneleita!
Halaus!
MerviK
p.s. jostain syysta tata kirjoittessani kyynelehdin:)

Maarit kirjoitti...

Voi voi, itku meinaa tulla.
Voimia ja haleja!
Maarit

Liisa kirjoitti...

Voi Pia.. Olen niin pahoillani! En osaa sanoa mitään mikä oloasi nyt helpottaisi..tiedän tuon surun ikävän, joka on niin suuri, että sydän tuntuu pakahtuvan..että sattuu...
Anna itsellesi aikaa surra, muistella, itkeä... Yksi päivä huomaat, että muistatkin rakasta perheenjäsentä hymyssäsuin..vaikka kyyneleet silmissä yhä.
Lämmin halaus, Liisa

Tuija kirjoitti...

voimahali surussanne <3

Näitä suru-uutisia on nyt ollut monessa blogissa, surullinen syksy :(

-Tuija-

Mömmeli kirjoitti...

Otan osaa suruusi ja voimia!

Taija kirjoitti...

Täällä pyyhin kyyneleitä silmäkulmista, voimia ja halauksia Pia&perhe <3, meidän vanha herra on aivan pian 13v ja toinenkin kohta 12v, ajatuskin jo, että koska heistä joutuu luopumaan sattuu niin paljon.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Osanottoni!

Lemmikin menetys on surullista.♥

Marjo kirjoitti...

Osanottoni, jaksamista...Tiedän miltä tuntuu, olen kokenut saman pari kertaa. Nyt meillä tällä hetkellä 10 kk:n ikäinen mittelspitz poika, nimeltään Laika. Sitä on ihanaa seurata ja touhuta sen kanssa.

monika kirjoitti...

Hei Pia,

Osanottoni suureen suruunne. Vielä tänäänkin kyyneel silmäkulmassa kun muistelen meidän suurta sydänten murskaajaa Berninpaimenkoira Ottoa joka nukkui pois tammikussa yli 13 vuoden iässä. Nyt sohvalla makoilee kooikerhondje Hilko 10kk. Voimia perheellenne.
Monika

Linda kirjoitti...

Voimia suremiseen koko perheelle! Kaksi vuotta sitten olimme samassa tilanteessa ja voin lohduttaa että suru helpottaa ajan kanssa mutta ikävä on varmasti ikuinen. Onneksi toinen koira helpottaa osaltaan ikävää. Me olimme silloin ykskaks ilman koiraa ja se oli musertavaa. Viiden kuukauden kuluttua meille tulikin sitten uusi haukku. Silti ikävöin meidän Pipsa-berniläistä yhä :(
Paljon voimia <3

BY PIA`S kirjoitti...

KIITOS!
Olen saanut niin paljon lohdutusta, halauksia! Täällä blogissa teiltä kirjoittajilta, puodissa asiakkailta. Olen kuunnellut samaistuen monien samankokeneiden ihmisten tarinoita, olemme itkeneet yhdessä heidänkin lemmikkinsä poismenon. Nuori juniorimme Reksi on kyllä myös saanut samaan virustautiin viittaavia oireita. Olemme viettäneet viimeyön Viikissä eläinsairaalassa, samoin tämän illan Reksin saadessa nesteytystä. Pelkomme juniorin vakavammasta oireilusta saa meidät huolesta suunniltaan. Mutta haluan uskoa, että tästä selvitään ja muutaman hyvin nukutun yön jälkeen mielenrauha saa taas uudet mittasuhteet. Rakkahin terveisin, PIA

Pia kirjoitti...

Haleja ja voimia! On raskasta, tiedän... olen itse saattanut kaksi koiraani hautaan ja toisen kanssa valvoin ensin viikonloppuna aamuyöstä aamuun (takapää halvaantui) silitellen ja itkien ... kunnes sain eläinlääkärin kiinni, joka antoi sen viimeisen piikin. Voi sitä katsetta... en unohda ikinä...

Salla kirjoitti...

Hei Pia ja mitä suurimmat osanottoni koirasi puolesta. Itse hyvästelin viime perjantaina rakkaan, 13 vuotiaan, koirani Veeran, joka siirtyi koirien taivaaseen pitkällisen sairauden uuvuttamana. Pitkään sitä vastaan taisteltiin, kunnes oli aika antaa periksi.

Itse olen itkenyt joka päivä siitä lähtien tätä suunnatonta ikävää ja miettinyt samaa, että milloinkohan tämä oikein helpottaa. Ajan kanssa kai, vaikka tällä hetkellä se tuntuukin ihan mahdottomalta. Miten rakkaita nuo karvakuonot meille voivatkaan olla...

Jaksamista ja voimia surusi keskellä.

Marja-Liisa kirjoitti...

Hän joka
sinulle on ollut rakas
ei koskaan kuole sydämestäsi.
Niin kauan kuin elät
kannat hänen
sytyttämäänsä valoa
sielusi joka sopessa.

BY PIA`S kirjoitti...

Hei!
Odotan päivien kuluvan ja surun/ahdistuksen päästävän otettaan minusta. Olen niin kiitollinen teille kauniista sanoista ja pahoillani, että joudumme elämän varrella eroon rakkaimmistamme. Kokea tätä ikävää ja tuskaa...
Nuori juniorimme on nyt hoidettu terveeksi ja huoli hänestä on ohi.
Otan osaa teidän muidenkin suruun...
Halauksin, PIA

mmaitokahvia.blogspot.com kirjoitti...

Osanotto,
Voimia päiviinne.

Hyvä, kun juniorillanne on vointi nyt parempi.

-Milla-

Jenna kirjoitti...

Osanottoni suruunne <3 Voimia!