www.bypias.com

www.bypias.com

1. kesäkuuta 2012

HOPE & DREAM!



Tänäänkin oli tunikapäivä! Ihania, innostuneita naisia pistäytyi sovittelemaan pellava-asuja puodilla...
Kiire oli sitä luokkaa, etten kerinnyt edes vastaamaan kaikkiin kampaamoni puheluihin, hiustenlaiton ja tunikasovitusten ohella. Alkuvuonna kuvittelin rauhoittuvani, yritin tammikuun istua iltaisin sohvalla ja taistella kaukosäätimestä ukkoporukkani kanssa. Ei ollut minun juttuni! Olen vilkas ihminen, rakastunut luovaan työhöni, kiireeseen...pakko on myöntää! Osaan myös nauttia hiljaisista hetkistä, rauhoittua...mutta vain pieniksi tuokioiksi.
Eilen illalla pysähdyin taas hetkeksi, esikoispoikani 9. luokan päättäjäisjuhlan kunniaksi. Koululla oli hienot juhlat, pöytä notkui nuorten leipomista herkuista, coctaileja ja nuoret juhlapuvuissaan. Tytöillä korkeat piikkarit ja pikkumekot, hiukset kiharalaineilla...kuinka kauniita olivatkaan, raikkaita ja suloisia! Pojat tummissa puvuissaan, rippipuvut joista oli jo housunlahkeet jääneet lyhyiksi...niin komeita, nuoria miehenalkuja! Tulevaisuus on heidän, olin niin liikuttunut kuinka ihania nuoria meillä kaikilla onkaan! Ja kuinka kaikki riippuu siitä miten me heitä kohtelemme, minkälaisen kuvan he elämästä saavat.




Saan kampaajan ammatissani kunnian keskustella viikoittain nuorten ja lasten kanssa. Kuinka viisaita he ovatkaan! Omat poikanikin hämmästyttävät minua usein tiedoillaan/taidoillaan, loistavalla tunneälyllään.
Erään ihmisen kommentti taannoin jäi mieleeni, hänen toiveensa oli tulla elämässä onnelliseksi...ei täydellisen onnelliseksi mutta onnelliseksi! Ymmärsin hyvin mitä hän tarkoitti, sitä että elämässä kaikki osa-alueet eivät ikinä ole hyvin mutta niistä huolimatta voi tuntea olevansa onnellinen. Ikäänkuin voisi eritellä huolet, murheet ja onnellisuuden. Laittaa ne eri "lokeroihin" ja olla onnellinen suruistakin huolimatta. Vaikea laji, mutta mahdollista,-) Olen itse kokenut, kuinka lähiomaiseni taistelevat sairauksien, päihderiippuvuuksien ja mielenterveysongelmien kanssa. Koen usein huonoa omatuntoa sillä hetkellä kun tunnen olevani onnellinen- onko minulla oikeutta olla onnellinen kun asiat läheisillä on niin huonosti. Ehkä kyse on toiveesta, jonka asetin itselleni jo nuorena ja josta tuli myös jonkinlainen tavoite, jota kohti ponnistella ja jatkuva pohdinnan aihe. Tunnenko juuri nyt olevani onnellinen, vähän edes tai paljon? Ovatko lapseni onnellisia, mieheni, koirat? Olen päätynyt siihen tulokseen, että melkein onnellinen tai vähän onnellinen on parempi olotila kuin ei onnellinen ollenkaan...huh, mahdattekohan saada tästä enää mitään tolkkua?



 Siispä on varmaankin parempi, että pysyn hieman pinnallisemmalla tasolla näyttäen ihania kuvia, joita esteetikko-minä räpsii aina ehtiessäni,-)




Otsikko; Toivo ja Unelmoi, oli tarkoitus omistaa kaikille lapsille ja nuorille, jotka valmistuvat kouluistaan ja luokiltaan! Ja heidän vanhemmilleen, jotka ylpeinä omistaan valmistautuvat juhlaan!




Toivomme myös kauniimpaa säätä viikonlopulle! Kesä on alkanut...

Terkkusin, PIA

HOPE&DREAM, dedicated to youth! So young, sweet and innocent...all our children! This is the weekend of joy here in Finland. School is over, Summer has started!

6 kommenttia:

Siirisofia kirjoitti...

Kyllä sitä voi joskus vähän syvällisempikin olla :)Onnellisuudesta sanoisin, että se on paljon omasta asenteesta kiinni. Toisilla on aina kaikki huonosti ja toiset taas osaavat iloita pienistäkin asioista. Tuskin tämä elämä koskaan muuttuu täydelliseksi, mutta ainakin minä olen onnellinen.
Ja niitä pellava-asuja kyllä pitäisi tulla sovittamaan, näyttävät niin ihanilta.
Mukavaa viikonloppua:))

Pia kirjoitti...

Heippa!
Siirisofia; ymmärsit pointtini hyvin!
Ja hienon lyhyesti ja ytimekkäästi kuvasit...Pienet asiat, juuri ne!
Lapsien juhla, kesän kauniit kukinnat, hymy, oma koti, kauniit sanat, loma ja tietysti iso asia: terveys! Omasta pellavatunika-mallistosta olen myös onnellinen, siitä kun saamme ihanaa, kannustavaa sähköpostia pellava-asuistani ilahtuneilta naisilta...Tervetuloa puodille sovittelemaan!
Terkuin, Pia

Satu kirjoitti...

Me olemme tänään niin onnellisia/ onnettomia kuin haluamme olla.
Itse siis päätämme onnellisuudestamme, ei sitä kukaan toinenkaan puolestamme tee :)
Onnellista viikonloppua sateesta huolimatta :)

AnniK kirjoitti...

Onnellisuus lähtee omasta asenteesta. Itse voin sanoa olevani onnellinen, elämässä on aina asioita joita voi tavoitella ja joista voi haaveilla. Olen kuitenkin opetellut olemaan onnellinen jokaisesta päivästä jonka saan rakkaideni kanssa elää. Jokaisesta päivästä löytyy ilonaihetta, tästä sateisestakin :)
Mukavaa viikonloppua!

Minna-Enttirinteen Elämää kirjoitti...

Nii, se ajatus , "onko minulla lupa olla onnelline", no kyllä on, minun mielestä, onnellinen ihminen jakaa sitä onneaan kuitenkin kaikille ympärillään oleville joko tahttoen tai tahtomattaan ja se ei mitenkään voi olla väärin. Suomessa vaan on aina ajateltu niin, että ei saa rehennellä millään asioilla ja kai se onnellisuuskin muka pitäisi siksi kätkeä, mutta ei se kyllä niin voi olla! Ollaan oneelisia ihan hyvällä omallatunnolla ja hymyillään ja nauretaan aina kun siihen on aihetta :)

Irmastiina kirjoitti...

Onnellisuus on omasta tahdosta kiinni...useinmiten.
Toinen osaa löytää ilon ja onnen pienestäkin....
Sinä saat olla onnellinen, vaikka toisella meinisikin, joskus huonommin.